Miksi toimitusketjun riskeihin kannattaa edelleen keskittyä?

Tuleva sääntelyvyöry ja miten siihen kannattaa varautua

Dun & Bradstreetin tutkimuksen mukaan monet yrityspäättäjät eivät enää näe toimitusketjun riskejä merkittävänä uhkana toiminnalle. Eräs asiantuntija kuitenkin varoittaa, että he saattavat aliarvioida sääntelyn muuttumisen vaikutuksia, jotka voivat vetää vaatimukset toimitusketjujen läpinäkyvyydestä ja raportoinnista todella tiukalle. 

Toimitusketjuriskit olivat koronapandemian aikaan erittäin huolestuttavia, sillä yhteiskuntien sulkeutuminen ja arvaamattomat rajatarkastukset alkoivat uhata merkittävästi liiketoiminnan jatkuvuutta. Nyt kun muistot pandemiasta ovat haalistuneet ja taloudellinen tilanne tiukkenee, toimitusketjujen resilienssi näyttää vajonneen tärkeysjärjestyksessä pohjamutiin.

• Kun tarkastellaan yksittäisiä markkinoita, Yhdistyneessä kuningaskunnassa luku oli nyt 18 prosenttia (viime vuonna 28 prosenttia) ja Saksassa 17 prosenttia (viime vuonna 26 prosenttia). Ruotsissa lasku oli verrattain pientä ja laski viimevuotisesta 22 prosentista vain kaksi prosenttiyksikköä 20 prosenttiin.

On hyvä, että yritykset eivät enää näe toimitusketjuriskejä olemassaoloaan uhkaavana tekijänä. Dun & Bradstreetin asiantuntijat varoittavat niitä kuitenkin ylenkatsomasta toimitusketjuriskien hallinnan tärkeyttä ja kehottavat yrityksiä valmistautumaan tulevaan sekä kehittämällä sisäistä osaamista että hyödyntämällä datavetoista lähestymistapaa.

 

Tuleva sääntelyvyöry ja miten siihen kannattaa varautua

“Erityisesti Euroopassa yritykset varautuvat toimitusketjudataa ja raportointia koskevien vaatimusten räjähdysmäiseen kasvuun”, Dun & Bradstreetin kolmannen osapuolen riskien ja vaatimustenmukaisuuden asiantuntija Christian Elkjær toteaa. Monet säädökset vaativat parempaa näkyvyyttä ympäristön ja ihmisoikeuksien suojelulle toimitusketjuissa. Niihin lukeutuvat muun muassa EU-taksonomia, CSRD-kestävyysraportointidirektiivi ja Saksan jalanjäljissä suunniteltu eurooppalainen asetus toimitusketjujen due diligencestä.

Suuryritykset ovat järjestyksessä ensimmäisenä, mutta paineet ”valuvat ketjussa alaspäin”, Elkjær kommentoi. ”Kumppanit, isot toimittajat ja pankit tulevat hokemaan myös pienille yrityksille: jos haluatte tehdä yhteistyötä kanssamme, teidän on raportoitava esimerkiksi lapsityövoiman ja päästöjen tilanteesta koko toimitusketjunne osalta. Kyseessä on yksi eniten aliarvioiduista asioista tällä hetkellä.”

Suuntaus osoittaa myös tarpeen muuttaa perustavanlaatuisesti tapaa, jolla toimitusketjuriskejä mitataan, Elkjær huomauttaa.

”Historiallisesti toimitusketjuriskejä on tarkasteltu taloudellisesta näkökulmasta”, hän kertoo. ”Missä kunnossa kyseisen yrityksen talous on? Pystyvätkö he toimittamaan meille tarvitsemamme tavarat seuraavan vuoden aikana?

Hankintaosastojen on kuitenkin viime aikoina toivottu perehtyvän yhä enenevissä määrin vaatimustenmukaisuusriskeihin: liikekumppaneita ei tule tarkastaa vain pakotteiden varalta, vaan on selvitettävä myös yritysten omistajat ja ovatko nämä osallistuneet sellaiseen toimintaan, johon omaa organisaatiota ei haluta liittää.”

 

Arvioinnin uudet tasot

Toimitusketjujen riskinhallinta käy yhä mutkikkaammaksi ja moniulotteisemmaksi, ja monet yritykset tulevat kompastelemaan yrittäessään pysyä alati tiukentuvien vaatimusten perässä. ”Historiallisesti hankintaosastoilla työskentelevillä ei välttämättä ole osaamista tämänkaltaisten riskinarvioiden käsittelyyn”, Elkjær sanoo. ”Jonkin on siis muututtava.” 

Muutosta voidaan hallita kahdesta eri kulmasta. Hankintatoimintoa kannattaa ensiksikin tarkastella uudelleen ja miettiä, minkälaista osaamista siellä tarvitaan. ”Saattaa olla, että hankintaosaston osaamista on laajennettava uusilla ihmisillä”, Elkjær selittää. ”Kuten asiakasriskien hallinnassa on nähty, toimitusketjujen tarkastelu uudesta näkökulmasta vaatii luotonantoon ja vaatimustenmukaisuuteen perehtyneisyyttä.”

Toiseksi hankintatiimien on tehtävä myös tarkempaa tutkimustyötä ja hyödynnettävä monipuolisempia ja yksityiskohtaisempia tietolähteitä. ”Suurin osa yrityksistä kartoittaa vain toimittajat, joiden kanssa niillä on suoraan liiketoimintaa, mutta ei katso sen pidemmälle”, Elkjær kommentoi. ”Ne eivät selvitä, keitä toimittajien toimittajat ovat. Yrityksille on alkanut valjeta, että niiden on oltava tietoisia myös toimitusketjun kaukaisemmista osista.”

Onneksi on olemassa työkaluja, jotka helpottavat tätä prosessia. Esimerkiksi Dun & Bradstreet voi yhdistää yritysten väliset kauppa-, toimitus- ja luotonarviointitiedot ja antaa tarkan kuvan niiden keskinäisen liikesuhteen lisäksi myös toimittajaverkostoista. 

”Voimme soveltaa analytiikkaa laajemmalle toimittajiin ja valvoa muutoksia luotto- tai ESG-riskeissä sekä ilmoittaa asiakkaille havaitsemistamme varoitusmerkeistä”, Elkjær selittää. 

Tämänkaltainen älykäs ratkaisu auttaa tunnistamaan toimitusketjun potentiaaliset haavoittuvuudet hyvissä ajoin ja antaa yritykselle aikaa etsiä vaihtoehtoja. Yksi dataan liittyvistä ongelmista on kuitenkin se, että yritykset eivät aloita puhtaalta pöydältä. Niille on saattanut kertyä vuosien saatossa paljonkin tietoa tärkeimmistä toimittajista, mutta tietoihin on voinut livahtaa virheitä eivätkä ne välttämättä ole enää ajantasaisia. 

”Yritysten voi olla vaikea valjastaa nämä tiedot älykkäällä tavalla, koska ne ovat hajallaan eri järjestelmissä ja niiden yhdistäminen vaatisi laajamittaista IT-hanketta”, Elkjær sanoo. ”Kun riskejä halutaan hallita, on varmistettava, että toimittajatiedot pitävät paikkansa alusta alkaen.”

Elkjær suosittelee, että yritykset arvioivat toimittajatietojensa laatua ja eheyttä muutaman keskeisen kysymyksen avulla:

• Onko tietoihin kirjattu yrityksen oikea nimi, vai onko se liikenimi? Tunnetaanko yritys muilla nimillä? 
• Liittyykö toimittaja suoraan tai epäsuorasti muihin järjestelmässä oleviin toimittajiin?
• Kuinka toimittajat luodaan järjestelmään? Kerätäänkö tiedot manuaalisesti vai tulevatko ne automaattisesti palveluntarjoajalta, joka pystyy pitämään ne ajan tasalla?
• Milloin tiedot päivitettiin viimeksi?
• Hallitaanko tietoja aktiivisesti vai annetaanko niiden vain kasaantua?

 

Kalliiksi käyvät epäonnistumiset – ja palkitsevat onnistumiset

Ulkoisen palveluntarjoajan käytöstä voi olla monenlaista etua, kun automatisoidaan toimittajadatan syöttämisen ja päivittämisen kaltaisia prosesseja ja halutaan parantaa riskinarviointeja toimitusketjujen nopeasti kehittyvillä osa-alueilla, esimerkiksi ESG-riskien suhteen. Yhtenä etuna on se, että näin vältetään riskit, jotka aiheutuvat siitä, että yritys tekee tietämättään yhteistyötä ongelmallisten tai poliittisesti vaikutusvaltaisten tahojen kanssa, jotka voivat olla hautautuneet mutkikkaiden omistusrakenteiden alle.

”Kun toimittaja luodaan tietokantaan, voimme auttaa tunnistamaan sen todelliset omistajat ja tarkistaa kaikki siihen liittyvät osapuolet pakotteiden ja poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden ja jopa haitallisen medianäkyvyyden varalta”, Elkjær selittää. ”Lisäksi jatkamme tilanteen pitämistä silmällä, mikä on erittäin tärkeää, koska tiedot muuttuvat jatkuvasti. Toimittaja, johon ei kohdistu pakotteita tänään, saattaakin olla pakotelistalla jo huomenna.”

Näiden riskien analysoinnista tulee koko ajan syvempää ja tarkempaa. Vaikka ESG-rankingit ovat suhteellisen uusi asia, Dun & Bradstreet on arvioinut noin 80 miljoonaa yritystä käyttämällä ainutlaatuisia datapisteitä aina päästöistä etenemiseen kohti Science Based Targets -aloitteen ilmastotavoitteita. Pisteytyksiä on luotu myös tietyistä osa-alueista, kuten ilmastoriskeistä ja kyberturvallisuudesta.

Elkjær huomauttaa, että on tärkeää ymmärtää tämäntyyppisten tietojen mahdollistavan paljon muutakin kuin vain sellaisten toimittajien tunnistamisen, joita olisi hyvä välttää tai jotka pitäisi korvata. Data voi myös viitoittaa tietä kohti tehokkaampaa ja resilienssiltään parempaa liiketoimintaa.

Esimerkiksi toimittajien tosiasiallisten omistajien saaminen selville voi osoittaa, että monet niistä kuuluvat oikeasti samaan konserniin. Tästä voi syntyä yhteistyömahdollisuuksia konserniin kuuluvien toimittajien kanssa, jotka toimivat muilla yritystä kiinnostavilla markkina-alueilla. Yritys voi kenties jopa solmia eri toimittajien kanssa yhteisen toimitussopimuksen, joka virtaviivaistaa paperitöitä ja tuo kustannussäästöjä. ”Tosiasiallisen omistajuuden kaltainen yksittäinen datapistekin voi näin luoda paljon arvoa”, Elkjær toteaa. 

 

Sitoutumista edistävät toimitusketjukäytännöt 

ESG-tiedot voivat auttaa yrityksiä myös luomaan omia kriteerejä ja parantamaan toimintaansa niihin nähden, mikä saa lainsäätäjät, asiakkaat, luotonantajat ja muut sidosryhmät näkemään ne positiivisessa valossa.

Lisätietojen saaminen esimerkiksi toimittajien hiilipäästöistä antaa ”jotakin mitattavaa ja raportoitavaa” ja ”jotakin jossa edistyä”, Elkjær selittää. ”Silloin voi todeta: kaikilla toimittajillamme on nykyään tällainen ESG-luokitus ja teemme työtä parantaaksemme sitä ja kehittääksemme toimitusketjujen hallintaamme.” 

Tehokkaan ulkoistamisen ja tiettyjen datavaatimusten automatisoinnin avulla yritykset voivat ennen kaikkea juurruttaa resilienssin osaksi toimitusketjujaan säästäen samalla resursseja siihen, millä on eniten merkitystä: strategioiden laatimiseen ja sellaisten suhteiden rakentamiseen, jotka siivittävät yrityksen huippusuorituksiin.

”Automatisoimalla mahdollisimman paljon yritykset voivat keskittyä ydinliiketoimintaansa”, Elkjær sanoo. ”Se voi olla monenlaisia asioita eikä kyse useimmiten ole vaatimustenmukaisuudesta. Tuemme yritysten vaatimustenmukaisuustyötä hyödyntämällä dataamme, jotta ne voivat keskittyä omaan ydinosaamiseensa ja tehdä fiksumpia päätöksiä.”