Mikä on tilaajavastuulaki?

Tilaajavastuulaki, eli laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä, astui voimaan vuonna 2007 tuoden yritykselle uusia velvollisuuksia esimerkiksi vuokratyövoimaa käytettäessä. Tilaajavastuulaki pyrkii edistämään yritysten tasavertaista kilpailua sekä työehtojen noudattamista. Lisäksi laki tähtää harmaan talouden kitkemiseen.

Kaikkien yritysten, jotka käyttävät vuokratyövoimaa tai alihankintasopimukseen perustuvaa työvoimaa, tulee noudattaa tilaajavastuulakia. Lisäksi lain piirissä ovat myös yhdistykset, säätiöt ja asunto- sekä kiinteistöosakeyhtiöt. Niinpä, jos taloyhtiö tilaa vaikkapa ison remontin, jossa käytetään vuokratyövoimaa, tulee sen ottaa tilaajavastuu huomioon.

Tyypillisesti tilaajavastuulakia sovelletaan esimerkiksi rakennusteollisuudessa. Tilaajavastuu syntyikin kitkemään erityisesti rakennusalan harmaata taloutta. Erilaisten projektien tilaajalla on velvollisuus selvittää, miten toimittaja kohtelee työntekijöitään tai alihankkijoitaan lain näkökulmasta.

Tilaajavastuulain nojalla tilaajan on selvitettävä esimerkiksi:

• onko sopimuskumppani merkitty ennakonperintä-, työnantaja ja arvonlisäverorekistereihin
• onko verot maksettu
• onko työntekijät eläkevakuutettu
• miten tapaturmavakuutus ja työterveydenhuolto on hoidettu
• mitä työehtosopimusta työhön sovelletaan, tai mitkä ovat työn keskeiset ehdot.

Tiedot saavat olla enintään kolme kuukautta vanhoja ja tilaajavastuutietoja on säilytettävä kaksi vuotta projektin alkamisesta. Tilaajavastuuraportti tarjoaa lain velvoittamat tiedot helposti yhdessä paketissa. 

Tilaajavastuulain soveltaminen

Tilaajavastuulakia ei sovelleta kaikissa yhteistyösopimuksissa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tilaajavastuulakia on noudatettava seuraavissa tapauksissa:

• vuokrattujen työntekijöiden työskentely kestää yli 10 päivää
• alihankintasopimuksen arvo on yli 9000 euroa (ilman arvonlisäveroa). Työn osuutta ei tässä eritellä erikseen. Tilaajavastuulakia on noudatettava, jos koko sopimuksen arvo on yli 9 000€, olipa työn ja tavaroiden tms. ostojen suhde minkälainen tahansa.

Tilaajavastuuta ei myöskään sovelleta silloin, kun tilaaja asioi esimerkiksi kunnan tai kaupungin, seurakunnan tai valtion liikelaitoksen kanssa. Tällöin oletetaan, että tilaaja voi luottaa siihen, että sopimuspuoli täyttää juridiset velvoitteensa.

Jos tilaaja ei tee lain velvoittamaa selvitystä ennen sopimuksen solmimista, voi aluehallintovirasto määrätä yritykselle laiminlyöntimaksun, jonka suuruus vaihtelee muutamasta tuhannesta 60 000 tuhanteen. Laiminlyöntimaksua korotetaan, jos on käynyt ilmi, että tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn yrittäjän kanssa. Aluehallintovirasto tekee säännöllisiä tarkastuksia yrityksiin. Tarkastuksen kohteena olevien toimialojen painopisteet vaihtelevat vuosittain.

Tilaajavastuuraportti auttaa täyttämään lain vaatimukset

Tilaajavastuu saattaa kuulostaa monimutkaiselta. Lain vaatimat asiat on kuitenkin mahdollista selvittää Tilaajavastuuraportilta. Siinä missä yrityksen taloustiedot kertovat yrityksen taloudellisesta vakaudesta, kertoo tilaajavastuuraportti sen sijaan hoitaako potentiaalinen yhteistyökumppani omat lakisääteiset velvollisuutensa.

Tilaajan tulee lain mukaan noudattaa tilaajavastuulakia esimerkiksi silloin, kun kauppa on tarpeeksi suuri. Näin ollen tilaajavastuuraportti ei välttämättä ole vapaaehtoinen. Tilaajavastuuraportti kannattaa hankkia jo silloin, kun yhteistyön aloittamista suunnitellaan. Näin sopimuksen allekirjoitusvaiheessa ei tule ikäviä yllätyksiä.